perjantai 7. kesäkuuta 2019

Paluu normaaliin arkeen


Blogin puolella on nautittu aikamoista hiljaiseloa. Olen ollut töistä sairaslomalla, joten kaikenlainen aktiviteetti on ollut hyvinkin vaihtelevaa, enimmäkseen minimissä. Tällä viikolla kuitenkin koitti paluu sorvin ääreen. 

Päästiin Mininkin kanssa pitkän tauon jälkeen hallille puuhastelemaan. Jotta tasapaino säilyy, menivät tällä viikolla puolestaan omat treenit jäihin, kun näiden paahtavien helteiden kunniaksi nappasin itselleni todella kiitettävän flunssan.

Sen kummempia ihmettelemättä; tässä pari pätkää, sekä onnistuneita että epäoonistuneita otoksia treeneistä. Tällä kertaa tehtiin etukäteen sijoitetun esineen noutoa esteen kanssa. Tavoitteena oli, että koira ylittää esteen sekä mennessä että tullessa. 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Mini ylitti esteen molempiin suuntiin mennessä. Toistojen määrä jäi aika matalaksi, sillä halilla oli ihan kiitettävän lämmin ja taukoja piti pitää paljon. Mini itse ei malta rauhoittua vaan sehän jatkaisi vaikka olisi jo totaalisen läkähdyksissä.

Seuraavassa treenissä jatketaan samalla linjalla ja samalla totutellaan noutokapulaan. Pallo ja frisbee ovat Minille mieluisia esineitä, joten ne se noutaa muitta mutkitta. Kapulaa se ei suorilta koe mitenkään erityisen jännittäväksi, joten sen kanssa pitää harjoitella etukäteen. Myös dummyn noutoa pitää harjoitella, jotta päästään tekemään noutoa myös vedestä. Tosin on hyvin todennäköistä, että Minin päästessä veteen se ei tule enää takaisin omaehtoisesti vaan joudun itse ne lelut sieltä vedestä noutamaan.









lauantai 11. toukokuuta 2019

Komennot ja niiden vaatimukset osa 2 - istuminen


Mini osaa välillä istua ja välillä ei. Välillä käsky uppoaa jo ensimmäisestä tavusta kun toisissa tilanteissa taas tuntuu, että puhuisin koiralle aivan jotain vierasta kieltä.

Miksei koira tottele? Minin tapauksessa kyse ei ole silkasta tottelemattomuudesta vaan siitä, että käskysana ei ole vielä riittävän vahva, jotta koira pystyisi sen ongelmitta toteuttamaan kaikissa tilanteissa. Näitä voivat olla erilaiset ympäristöt, etäisyydet, häiriötekijät (ihmiset, koirat, kulkuneuvot, lelut, ruoka, "tuo tuoli oli edellisellä kerralla toisessa nurkassa"jne.). Myös ohjaajan olemus, sijainti ja asento voivat vaikuttaa. Jos koira on edessäni, täysi huomio minussa ja minulla on palkka kädessä, koira pystyy suorittamaan istu-käskyn 100% kymmenen toiston sarjassa.


Jos istun sohvalla, sisälle tulee joku toinen henkilö ja huudan koiralle "istu", on hyvin todennäköistä ettei koira istu. Istuminen on Minille itse asiassa haastava käsky varsinkin silloin, kun into on piukassa. Kyllähän sitä itsekin innostuneena ja jännittyneenä ennemmin kävelee edestakaisin ja nousee seisomaan kuin istuisi rauahllisesti.  

Istu-käskyä treenataan päivittäin. Se mikä käskyn treenaamisessa on haastavaa, on oma johdonmukaisuus. Ei riitä, että koira istuu vaan se pitäisi myös aina johdonmukaisesti joko vapauttaa käskyn alta tai ketjuttaa se seuraavaan toimintaan. Tämä on itselläni se asia, jossa ehdottomasti pitäisi petrata. Ei voi olettaa koiran vain istuvan maailman hamaan asti, jos itse on epämääräinen siitä, milloin istu-käsky vapautuu tai muuttuu toisenlaiseksi toiminnaksi. Tällöin siitä vain tulee asia, jonka koira nopeasti tekee ja lähtee jo uudestaan omiin touhuihinsa.


Kotona ja hallilla ollaan treenattu nyt istumista 10, 15 ja 20 sekunnin pätkissä niin, että olen paikallaan koiraa vastapäätä sekä liikun edestakaisin. Hallilla ollaan harjoiteltu myös pienillä häiriötekijöillä kuten skeittilaudalla, joka rullaa ohitse tai pallo jota heitetään tai vieritetään ohitse. Rullalauta kaupunkiympäristössä on ehdottomasti se haastavin muutenkin.

Onnistuneiksi sarjoiksi olen laskenut kymmenen toiston sarjan, joka onnistuu 80 prosenttisesti. Vastaavia sarjoja olen tehnyt kerralla kahdesta neljään. Tämän jälkeen ajan voisi tuplata tai triplata, eli tarkoitus ei ole mennä sekunti kerralla samat kuviot. Miniltä en ole testannut maksimiaikaa siihen, että mitä se pisimmillään pystyy istumaan paikallaan. 


Haastavaa on myös ollut se, etten ole ihan osannut päättää, vaadinko koiralta koko istumisen ajan katsekontaktin vai voiko koira samalla tarkkailla ympäristöään. Aluksi nyt tavoite on se, ettei koira liiku, eli toistaiseksi menemme sillä ja lisätään kontakti sitten kun homma alkaa sujumaan.

Mini tarjoaa lyhyillä 10-15 sekunnin pätkissä koko suorituksen ajan katsekontaktia, mutta ajatus herpaantuu nopeasti jos tulee jokin ääni tai toinen henkilö samaan tilaan. Tällä hetkellä on kuitenkin tärkeämpää, että koira tottelee varsinaista istu-käskyä j takapuoli pysyisi maassa.

Tällaisia ajatuksia istumisesta tänään.


Valjaat - Musti ja Mirri Feel Sturdy koko M
Nahkaremmit - Musti ja Mirri 

(linkit ei affiliate linkkejä)

tiistai 7. toukokuuta 2019

27 vuotta


Täytin eilen 27 vuotta. Synttäreitä juhlistettiin jo viime viikonloppuna lähimpien ystävien kanssa myöhäisellä brunssilla. Eilen sitten matkustin Pohjanmaalle perheen luokse, tällä kertaa myös Mini pääsi mukaan. 

Viime vuonna Mini tuli minulle juurikin minun syntymäpäivänä eli myös meillä oli tavallan vuosipäivä eilen. Meillä on nyt yhteistä taivalta siis takana tasan vuosi. Nyt kun katsoo tuota aikaa taaksepäin, niin tuosta vuodesta löytyy kyllä koko draaman kaari kaikkine nyansseineen.


Koiran omistamisen alkuinnostus, joka todellisuuden iskiessä tajuntaan vaihtui hetkelliseen baby bluesiin ja epätoivoon, kun alkoi toden teolla valkenemaan kuinka paljon työtä tämä yksilö tulee vaatimaan. Alkuajoista ollaan tultu merkittäviä askelia eteenpäin, vaikka edelleen ollaankin ihan lähtötelineissä.


Mini on selkeästi tullut minun elämään opettamaan pitkäjänteisyyttä, hyviä hermoja, kurinalaisuutta ja sitä, ettei jo menneitä asioita ja epäonnistumisia pidä jäädä märehtimään. Näistä viimeisin on minulle ehdottomasti edelleen vaikein. Pieniäkin epäonnistumisia tai melkein epäonnistumisia jään analysoimaan pitkiksi ajoiksi, kun pitäisi vaan kohauttaa harteitaan ja jatkaa eteen päin. 

Tämä oli tällainen aika köppäinen päivitys tähän väliin. Koitan tässä lähipäivinä saada päivitettyä myös koulutusasioita ja ajatuksia siitä, missä Minin kanssa mennään tottelevaisuuskoulutuksessa.