keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Kaksi maanantaita peräkkäin saa miettimään - mitä on johdonmukaisuus

Eilinen päivä meni niin haipakkaa, että kirjoittelutkin jäivät tähän päivään. Olin heti viikon alkuun niin viikkovillissä, että olin ihan varma eilisen olevan maanantai. Ja nyt keskiviikko ei tunnu siltä, miltä normaalisti keskiviikko tuntuu.

Sain kuitenkin itseni irti tästä "päiväni murmelina" -kierteestä  ja sain illasta tehty vaikka mitä! Ilta kului nimittäin hyvin kokonaisvaltaisesti urheillessa. Ensin käytiin koiran kanssa tunnin lenkillä. Meillä oli illalla mörkövuorolla eli kello kymmenestä yhteentosita tokotreenit ja päivää pitää kyllä jaksaa venyttää, jotta ylipäänsä on hereillä tuohon aikaan.

Päivän päätteeksi juon aina Mnutrion x Martina Aitolehti Sweet Dreams juoman sekä otan sinkki- ja magnesiumtabletit.

Siinä alkuillasta sitten mietin, että tässähän sitä ehtisi käydä vaikka kuntosalillakin iltaa odotellessa. Niimpä kankesin itseni sohvalta ylös ja lähdin vähän ennen kahdeksaa vielä salille. Vuorossa oli olka-hauis-ojentaja-vatsa -treeni. Mukavasti sain taas kasvatettua painoja sarjoissa, pitkästä aikaa rauta oli kevyttä. Kyllä sitä edistystä tulee, vaikka kuntosalilla tuloshakuinen treenaaminen muun muassa maksimeissa ja painojen asteittaisessa kasvattamisessa ei ole aina ollut salitreeneissäni johdonmukaista. Senhän puute sitten on syynä siihen, ettei homman eteneminen ole suhteessa salitreeniin käytettyihin vuosiin.



Johdonmukaisuus on asia, jonka merkitys, tärkeys ja vaikeus on viime aikana noussut esille monessa asiassa. Konseptina se on mielestäni helppo, mutta kuitenkin monisyinen. Johdonmukaisuuden sietämätön helppous kuulostaa mielestäni jo kirjamessujen hitiltä.

Itse miellän johdonmukaisuuden kokonaisuuden seuraavasti: aseta tavoitteet, määrittele reitti sinne, sovella ja modifio valittuja toimintatapoja tilanteen mukaan potentiaalisimmaksi, pidä tilannetsekki ja tarkenna tavoitetta. Toista edellämainittu. Se mikä johdonmukaisuuden kanssa kulkee käsi kädessä, on pitkäjänteisyys. Ja siihen homma helposti kaatuu.


En nyt varsinaisesti tullut kirjoittamaan tänään tästä aiheesta, mutta kun nyt sain tuollaisen riippuvan aasin sillan aiheeseen, niin laitoimpa ajatukset tekstin muotoon. Äskeinen myös toimikoon pohjustuksena seuraavalle, eli Mini ja tokotreenit.

Eilen treenattiin istumista 15 sek x 10 (kolme sarjaa) ja onnistumisprosenttina 80. Tähän lisäsin ohjaajan liikkumisen, eli kävelin edestakaisin koiran ympärillä. Koiralla oli katsekontakti, jonka välillä katkaisin esimerkiksi kääntämällä selänä. Vielä ei Mini malta olla kääntymättä, jos kierrän sen selän taakse, eli koira nousee ja vaihtaa asennon suuntaa nähdäkseen minut. 

Treenit aloitettiin seuraa-käskyn treenillä, joka toimi myös lämmittelynä. Tämän jälkeen tehtiin vähän noutoa, se on Minin lempileikki ja siinä on hyvä treenata luopumista. Nyt koira jo tuo useimmilla kerroilla pallon käteen asti, eli ei jätä palloa metrin parin päähän eikä myöskään jää sitä hilloamaan, vaan luopuu heti.

Loppuaika treenattiin luoksetuloa tänne-sanalla. Aluksi ilman mitään häiriöitä. Kun homma sujui ja onnistuneet toistot olivat niissä määrissä, mitkä tavoitteeksi asetin, vaikeutin hommaa sijoittelemalla Minin ja minun väliin erilaisia vieraita esineitä, tutun lempilelun ja ruokaa.


Luoksetulon nopeus vähän laski ruuan ja tutun pallon kohdalla, mutta lopputulema oli kuitenkin se, että koira istui edessäni, ruoka oli koskematon ja pallo myös koskemattomana alkuperäisellä paikallaan. Ei ollenkaan siis huono treeni!

Suunnittelen treenit etukäteen ja kirjoitan treenin jälkeen ajatuksia ylös, jos on tullut uusia ideoita tai jotkin asiat on todettu toimimattomiksi. Näin on helpompi pitää kiinni treenien johdunmukaisesta läpiviennistä. Mikään ei ole turhempaa kuin nähdä se vaiva mennä treenihallille ja sen jälkeen tehdä "vaikka nyt tätä". Toistoja ei tule riittävästi ja homma on vain ajelehtimista. Tällöin treenistä puuttuu kaksi tärkeää elementtiä - johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys.

Treeneissä kertaan edellisen kerran jutut. Jos ekan sarjan onnistumisprosentti on riittävän korkea, siirrytään heti seuraavaan. Tärkeää on, ettei samoihin juttuihin jäädä junnaamaan liian pitkäksi aikaa (treenien suunnittelemattomuus) eikä myöskään kiirehditä eteenpäin niin, että koira ei pysty annettuja tehtäviä enää onnistuneesti suorittamaan (pitkäjänteisyyden puute).

Tällä hetkellä pyritään tekemään tokoa kerta viikkoon. Useampi ilta viikossa olisi parempi, mutta kun kaikki ei ole mahdollista toteuttaa. Nyt kuitenkin alan orientoitumaan illan telinevoikkatreeneihin. Viime viikolla kun jäivät välistä hieman paisuneen siivousoperaation vuoksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti