lauantai 2. maaliskuuta 2019

Komennot ja niiden vaatimukset osa 1 - kontaktinotto

Mini tuli minulle vajaa 2 -vuotiaana hiomattomana timanttina. Peruskäskyjä oli koiran kanssa menty läpi, mutta melko usein ne kaiken kohelluksen ja konhotuksen johdosta pakkasivat unohtua. Minin kotiuduttua haimme vauhtia koirakoulusta arkitottelevaisuuskurssilta, jossa opeteltiin perus komentoja kuten istu, maahan, paikka, sivu, seuraa ja tänne.

Koirakoulu oli hyvä alkustartti meidän yhteiselle taipaleelle. Moni asia kurssin jälkeen muuttui, kun aloin sanojen merkityksiä tarkemmin pohtimaan. Katsekontaktin ottoon käytin aluksi "täällä" sanaa. Sitä tulee kuitenkin arkielämässä viljeltyä aika paljon ja sen toimivuus tehokkaaseen kontaktinottoon hiipui nopeasti.

Kontaktisanaksi tuli uusi sana "katse". Vaikka mitään muuta ei päivän aikana tehtäisi tai treenattaisi, tätä sanaa teroitetaan kymmeniä kertoja päivässä kotona sisällä, hississä, ulko-ovella, kadulla, suojatien edessä, julkisissa ja lenkkipolun varrella.


Vahvan kontaktikäskyn jälkeen koulutukseen tuli uusi vaihde päälle, tämä oli selkeästi käännekohta Minin koulutuksessa. Kun katsekontaktinotto iskostui koiralle ja se pystyi sitä useimmissa tilanteissa jo toteuttamaan, alkoi esimerkiksi luoksetulo ja noutokin sujumaan. Meidän keskinäinen suhde vahvistui ja minä aloin olemaan myös riittävän kiinnostava ympäristön muihin ärsykkeisiin verrattuna.

Seuraavan koirani kanssa, tuli sitten pentuna tai aikuisena, aion aloittaa koulutuksen nimenomaan kontaktin otolla ja siihen liittyvillä käskysanoilla. Alkutilanne Minin kanssa oli kuin olisi ollut raikuli pentu, jolle kaikki on vielä uutta. Katse-käskyn tultua kuvioihin myös muu kouluttaminen on muuttunut paljon helpommaksi. Koira keskittyy hyvin ja jos se alkaa haaveilemaan kesken kaiken, saa sen nopeasti takaisin fokukseen tutulla sanalla, johon se jo riittävän helpoissa ympäristöissä reagoi melkein automaattisesti.


Katse-käskyn lisäksi muita kontaktisanoja ovat ”leuka” ja ”koske”. Katsekontaktin kriteerit ovat se, että koira kohdistaa katseensa minun kasvoihin ja katsoo silmiin, ei esimerkiksi käteen, josta se tietää saavansa palkan. ”Leuka”, eli niin kutsuttu head rest, on sama katsekontaktinotto, mutta samalla koira laskee kuonon minun kämmenelle. Katsekontaktin suunta on kasvoihini, ei niin, että koira lepuuttaa kyllä päätään, mutta katse vaeltelee tai taas odotetaan vain silmä kovana toisesta kädestä tulevaa palkkaa.

Koske-komennolla koira koskettaa kuonollaan kättäni. En ole määritellyt komennolle loppua, eli koira on saanut palkan heti, kun kuono on käynyt kämmenessä. Tämä on siirretty jo siihen, että koira osaa käydä koskettamassa esimerkiksi hyllyn sivuun teipattua post-it lappua. Jos etäisyyttä on enemmän, koira käy koskettamassa lappua, jonka jälkeen tulee minun luokse hakemaan palkan. Jotta liikesarja olisi vielä selkeämpi, voisi tämän sarjan määritellä loppumaan siihen, että koira tulee sivulle tai eteen istumaan.

Tällaisia meillä treenataan kontaktinottoon. Seuraavana pitäisi opetella katsekontakti ”sivu”-asennossa, jalkojen välissä sekä liikkeessä. Pyrin laittamaan päivitystä meidän kontaktien edistymisestä!

-Laura&Mini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti