sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Mini-loma härmässä - ilman Miniä

Viikonloppuna olin työn puitteissa Tampereella ja samalla reissulla heitin melko tarkalleen 22 tunnin miniloman Härmässä.  Mini ei tällä kertaa ollut mukana, koiralla oli ihan omat minilomat koirahotellissa.

Nyt jo istun junassa matkalla takaisin Helsinkiin. Ensi viikonloppuna olisi sitten vuorossa Turku sekä Tampere, kun siskojen kanssa vietetään siskoviikonloppua ja kauden ensimmäiset EM-karsinnat kisataan Turussa. Sitten saakin olla sitä seuraavan viikonlopun kotona Helsingissä, ennen kuin taas seuraavalla viikolla lähden viikonlopuksi työreissuun, tuolloin kohteena eksoottinen Iisalmi.



Koirahotelli on kyllä ollut todella suuri apu, kun kausittain tulee paljon viikonloppuja, että pitää olla poissa kotoa, eikä koiraa ole aina mahdollista saada hoitoon tai hoitajaa kotiin.  Mini on kaksi edellistä kertaa jäänyt hotelliin vähän pitkin hampain, mutta loppujen lopuksi sitten kuitenkin viihtynyt. Tekee ihan hyvää meidän väliselle dynamiikalle, että koira on välillä pois. Mini on vahvasti minun perään, joten hyvä siedättää sitä siihen, ettei olla yhdessä kellonympäri joka päivä.

Tässä junassa suunnittelen jo, että miten kotiin päästyäni kuitenkin käyn vielä kaupassa ja katson kaikki huomisen jutut valmiiksi. Saa nähdä mikä on toteuma, jääkö kauppareissu huomiselle ja samoin kaikki muu. Onhan kuitenkin sunnuntai, se minkä voi jättää sunnuntaina tekemättä, voi jättää maanantaina viimetinkaan. Kuulostaa minusta aivan vanhan kansan viisaudelta.

Tämän kaverin säkäkorkeus oli melkein kaksi metriä. Aika vaikuttavan näköinen shire!

Suunnittelin, että olisin käynyt tällä pikaisella lomallani kahteenkin kertaan salilla, mutta arvatkaas kuinka kävi! En käynyt kertaakaan! Sen sijaan olin kyllä puolentoista tunnin lenkillä koiran kanssa ja soittelin melkein koko illan pianoa. Treenimäärät eivät ole olleet tällä kuluneella viikolla kovinkaan kummoiset. Maanantaina taas treeniloki nollaantuu ja aloitetaan puhtaalta pöydältä.

Ai niin! Olin perjantaina käymässä GoExpoilla ja samalla kierrettiin myös samaan aikaan auki olevat hevosmessut. Ja sielä oli karsinatolkulla oikeasti hevosia! Messualue oli pieni, mutta olisin ilman mitään ongelmaa saanut siellä kulumaan kokonaisen päivän. Minun sisäinen heppatyttö heräsi taas talviuniltaan. Olen nuorempana harrastanut ratsastusta ja sittemmin käynyt muutamallakin eri tallilla auttelemassa ja ratsastamassa. En niinkään ikävöi niitä ratsastustunteja vaan sitä, että rennosti maastoillaan hevosen kanssa kivalla kelillä. Eikä pieni sadekaan haittaa.


EDIT: En saanut julkaistu tätä tekstiä junassa, joten se ei nyt tule ihan ajantasaisesti ulos. Ylempänä olevaan kaupassakäyntiä koskevaan pohdintaan voin tehdä tarkennuksen - en käynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti