tiistai 12. maaliskuuta 2019

Tilannetsekki kouluttajan kanssa


Tänään meillä oli tilannetsekki meidän koirakouluttajan kanssa. Kuukausi sitten pyysin kouluttajaa käymään meillä. Minillä ei mitään suuria vakavia ongelmia ole, mutta koska koiralla on niin rodun kuin luonteenkin puolesta taipuvuutta nopeaan kiihtymiseen, halusin tarttua asiaan ennen kuin se pääsisi eskaloitumaan oikeasti ongelmaksi.

Minillä on ollut jonkin verran epävarmuutta ja liian vaikeat tilanteet se pyrkii ratkaisemaan yksin taktiikalla hyökkäys on paras puolustus, kansantajuisesti siis räyhää remmissä. Epävarmuus haastavemmissa tilanteissa yhdistettynä kiihtyvyyteen saa aikaan remmissä rähinöinnin lisäksi vetämistä ja seilaamista remmissä. 


Räyhääminen koskee vain joitakin satunnaisia koiria,  jotka tulevat vastaan silloin kun kiihtynyt tila on korkealla, tämä ei siis ole jatkuva ongelma. Kiihtyminen taas saa alkunsa esimerkiksi puskasta lähtevästä rusakosta, junista (vain tietyssä kohtaa tiettyä lenkkireittiä), useista vastaan tulleista koirista ja lumesta. Koira on lähtökohtaisesti siis innoissaan ja hyvillä mielin, mutta jos tilaa ei saa katkaistua, ei koira enää itse välttämättä siitä pääse eroon vaan jatkaa patomista, jolloin kiihtymys muuttuu myös turhautumiseksi.

Mutta mikä oli tämän päivän palaute? Se, että koiran kanssa ollaan menty todella paljon eteenpäin, työtä on tehty selkeästi paljon ja ajatuksella. Koira on rento, palautuu nopeasti jännittävimmistä tilanteista eikä kiihtymys jää vellomaan. Siinä mielessä Mini on kyllä hermorakenteeltaan todella hyvä yksilö, että se palautuu nopeasti eikä ole kova stressaamaan tai ahdistu.


Kontaktinotto on parantunut todella paljon ja meidän muukin kommunikaatio ja suhde on parantunut. Jännittävissä tilanteissa Mini pystyy luottamaan entistä paremmin siihen, että minä ohjaan ja ratkaisen tilanteen ja kerron mitä sen pitää tehdä. 

Oli todella hienoa kuulla hyvää palautetta ammattilaiselta ja koiran kanssa kuitenkin työskennelty vasta kuukausi. Edelleen kiihtyminen lenkkikaverin ollessa mukana on haaste, mutta siinäkin koira on petrannut paljon, eivätkä yhteislenkit tunnu enää aivan niin tuskaisilta, kuin ne pahimmillaan tämän käytöksen alettua ovat olleet.


Töitä jatketaan samalla hyväksi todetulla tekniikalla lenkkien suhteen ja tämän lisäksi tarkoitus on nyt lisätä tokotreenejä. Sain siihen hyviä juttuja ja tämän lisäksi pyrin monipuolistamaan nykyisiä liikuntamuotoja esimerkiksi painoliivillä. Uiminen olisi myös listalla, mutta näin autottomana melko haastavaa, kun monet hyvä koirauimalat ovat Helsingin ulkopuolella.


Loppukaneettina, sen lisäksi, että koiran kanssa on ulkoiltu tänään reippaasti melkein kolme tuntia, käytiin vetämässä kaverin kanssa melkoisen intensiivinen olka-ojentaja-hauis-vatsa -treeni. Kädet tuntuvat edelleen melko raskailta ja vielä sunnuntailta arkana olevat selkälihakset eivät yhtään auta tätä oloa. Viikko jatkuu siis vähän kankeissa merkeissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti