keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Tottelevaisuuskoulutuksen alkulähteillä


Minin tullessa minulle viime vuoden toukokuussa käytiin tosiaan neljä viikkoa kestävä arkitottelevaisuuskurssi ja sen jälkeen käskyjä treenattiin kotona. Näitä olivat istu, maahan, tänne, paikka, katse, odota ja jätä.

Jossain vaiheessa mukaan tuli agility, kun kaverin innostaman lähdettiin omatoimivuorolla agilityä kokeilemaan. Enhän minä siitä mitään tiedä, mutta kovin näytti koira nauttivan. Mini hoksaa suhteellisen nopeasti asioita ja sen kanssa on itsellekin motivoivaa oppia ja opettaa uutta.

Innostuin tästä itseohjautuvasta harrastamisesta ja olen nyt viimeisen parin kuukauden ajan pyrkinyt säännöllisen epäsäännöllisesti varaamaan myös tokoa varten oman hallivuoron. Vaikka kaikki treenit eivät ole aina olleet niin produktiivisia, kuin mitä toivoisi, on Minille ollut myös hyvä päästä ihan vain juoksemaan vapaana. Me kun ei tuota koirapuistohommaa harrasteta.

Tällä hetkellä siis harjoitellaan edelleen peruskäskyjä ja niiden muunnelmia. Jossain vaiheessa keväällä on tarkoitus käydä myös meidän kouluttajan johdolla tekemässä tokoa. Siitä saa varmasti paljon ideoita siihen, miten harjoitukset rakentaa ja mihin asioihin kiinnittää huomiota.

Viime viikon ja tämän viikon treeneissä treenattiin paljon luoksetuloa. Aluksi koira innostuksissaan varasti, eli oli jo liikkeessä kun vasta ehdin ajatella tänne-sanaa. Luoksetuloa on nyt treenattu erilaisilla häiriötekijöillä. Eilisillan harjoituksissa lisättiin uusia esineitä, jotka liikkuu. Potkaisin esimerkiksi pallon tai rullalaudan liikkeelle ja sen jälkeen kutsuin koiraa. Koira kyllä päätyi aina eteeni istumaan, mutta varsinkin pallo meinasi olla sen verran kiinnostava, että kyllä sitä piti ensin käydä katsomassa. Saatiin myös malttia lisää odottaa se käskysana, ennen kuin toiminta alkaa.

Harjoituksissa olen huomannut paljon asioita, joita vielä teen melko lepsusti ja joihin pitäisi kiinnittä huomiota. Vaikka treenien sisällön olen suunnitellut etukäteen, on tässä vielä tarkentamisen varaa. Selkeyttämistä vaativat vielä toistojen lasku ja kriittisyys siinä, kohtaako suoritus vaatimukset. Eli vielä enemmän pitäisi pilkkoa osiin eri liikkeitä ja asioita ja laskea nimenomaan onnistuneet suoritukset. Myös pitäisi paremmin arvottaa se, että mikä on vaatimuksen taso uudella ja vanhemmalla asialla.

Seuraa-käsky tuo  jonkin verran päänvaivaa, samoin sivu-komento. Taidan tehdä näistä kahdesta komennosta ihan oman setin ensi viikolle. Käsimerkeillä koira kivasti menee kyllä sivulle, mutta tämä käsky on kyllä hyvä muistutus siitä, että toistoja, toistoja ja toistoja ja sama homma, mutta eri ympäristöissä. Ja se mistä kaikista suunnista koiran pitäisi osata sivulle tulla, on vielä hakoteillä.


Palkkausta ja erilaisten palkkojen käyttöä pitäisi myös miettiä. Osassa ruoka toimii paremmin, osassa lelu. Itse pitäisi myös treenata ja suunitella sitä lelun käyttämistä palkkana. Minillä on kaksi lelua, jotka ovat ylitse muiden. Kaikista paras asia on narupallo, jossa on luonnonkarva, sitä on niin kiva retuuttaa! Toinen on pelkkä luonnonkumipallo, joka aikoinaan ollut myös narupallo. Pelkästä pallosta Mini luopuu todella nätisti. Kyseisen lelun kohdalla Mini selkeästi yhdistää sen, että kun pallosta luopuu, saa sen takaisin ja koira myös malttaa sitä odottaa.

Narupallo taas on jotain niin ultimaattisen parasta, ettei koira malta siitä luopua ja mikään vaihtari ei kelpaa. Ruoka toimii, mutta sekin menee enemmän koiran ehdoilla. Noutamisen ja pallosta luopumisen opetin Minille kahdella identtisellä tennispallolla, eli taidan kokeilla samaa kikkaa myös tähän palkkana toimivaan leluun.


Tällaisia koulutuskuulumisia tällä kertaa. Treeniä ja treeniä, toistoja ja toistoja, sitähän se on, melkein asiassa kuin asiassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti