tiistai 2. huhtikuuta 2019

Nyt puhutaan palkasta!


Kaikki kortit pöytään, sillä nyt keskustellaan palkka-asioista. Nimittäin koiran palkasta. Kuten olen aiemmin kirjoitellut, niin tällä hetkellä osana Minin koulutusta on se, ettei ruoka enää vain ilmesty kuppiin, vaan kaiken ruuan eteen tulee tehdä töitä. Toisin sanoen ruoka tulee minun käden kautta. Tällä hetkellä kotona kupista saa vähän piimää, johon on sekoitettu kirjolohiöljy ja sinkkijauhe. Näitä kun on vaikea piilottaa kouralliseen nappuloita.

Tämä asia on ollut merkittävässä osassa remmikäytöksen hienosäädössä, sillä pääasiallisen ruokansa Mini saa lenkeillä. Lenkkipalkkana käytän Platinumin lihanappulaa. Tavalliseen kuivamuonaan verrattuna tämä todella on koiralle herkkua, vaikkei Mini nyt varsinainen sihtikurkku ole muutenkaan. Nappula on sopivan isoa, omaa suhteellisen vahvan tuoksun ja on puolikosteaa, eli ei mitään rutikuivaa muroa.


Mini saa palkan jokaisesta lenkillä otetusta kontaktista, nähdystä koirasta ja jätä-käskyllä luovutusta asiasta. Myös onnistuneet kohtaamiset ja ohitukset koirien kanssa tietenkin palkataan. Jokainen noudatettu istu- ja odota-käsky ja käskystä liikkelle lähtö palkataan. 

Koira on tottunut jo siihen, että lenkillä saa ruokaa kun nämä asiat toteutuvat. Jos lenkillä ei ole juurikaan tullut otettua kontaktia ja alkavat kotikulmat lähestymään, koira kävelee loppumatkan vilkuillen minua koko ajan, sillä nälkä on ja kotiovi lähestyy.

Muussa koulutuksessa käytän palkkana vaihtelevasti sekä lelua, että ruokaa. Ruuista parhaiten agilityssä ja tokossa toimivat nakit, makkara, juusto ja erilaiset koiran ravinnoksi tarkoitetut treenimakkarat. Nyt tilasin kokeeksi Platinumin lihaisaa märkäruokaa, jonka kuutioin ja pakastin. Kokeilin näitä eilen tokotreeneissä ja toimi todella hyvin! Hintakin tulee halvemmaksi kuin tavallisen makkaran tai nakkipaketin.


Ruokapalkan olen kokent parhaaksi vaihtoehdoksi silloin, kun koira pitää saada keskittymään ja oppimaan jotain täysin uutta riittävän rauhallisessa mielentilassa. Mini innostuu nopeasti ja se on lähtökohtaisesti hyvä piirre. Jos korkeasti kiihtyneeseen tilaan päästessään palkkaan koiraa vielä lelulla, niin yleensä toistojen väliset tauot venyvät, kun koira liitää pitkin hallia lelu suussaan.


Agilityssä, joka meille on ennen kaikkea puuhastelua, jossa koira pääsee purkamaan energiaansa omilla ehdoillaan, on lelu toiminut hyvin. Minillä on kolme lelua, joista yksi on pelkkä luonnonkuminen pallo ja kaksi muuta narupalloja, jossa myös sellainen karvainen osa. Nämä narupallot ovat toistaiseksi olleet sellaisia, että sen saatuaan Mini ei sitä kovin äkkiää palauta. Pelkän kumipallon koira taas antaa takaisin kiireen vilkkaa vain saadakseen sen uudestaan takaisin. Eli tällä hetkellä lelupalkoista eniten on käytössä tuo pelkkä pallo.


Yhteenvetona voin siis summata, että erilaisia palkkoja Minillä on kolmea erilaista, jokaiselle oma aikansa ja paikkansa. Lenkeillä palkka on maltillisin ja sen tarkoitus onkin saada koira kylläiseksi. Yleensä palkkaan koiraa vajailla kourallisilla. Yksittäinen nappula ei ole niin kiinnostava kuin kourallinen nenän edessä.

Kun opetellaan uusia temppuja, joissa koiraa ohjataan myös käsivahvistein, on käytössä ruoka. Sellainen ruoka, ettei koira sitä koskaan muuten saisi, eli kaikki lihaisat herkut säästetään näihin hetkiin. Kotitokossa toimivat myös esimerkiksi Trick and treatin treeniherkut.  Käytännössä mitä haasteellisemmaksi ympäristö ja vaadittavat tehtävät menevät, pitäisi myös palkan laadun nousta. 

Nyt pitäisi ottaa suunta salille. Harmi ettei tuo palkka-asia toimi aivan niin suoraviivaisesti omissa treeneissä, kuten siivu pizzaa jokaisesta kyykystä!

Platinumin koiranruokaa tilaan vaihtelevasti Riemukauppa.fi ja Peten koiratarvikkeesta. Narupallot ovat myös kaikki Peten koiratarvikkeesta. Tämä narupallo ja narulelut ovat ehdottomasti Minin suosikkeja. Sen mielestä kun parhaat leikit ova niitä, missä saa riepotella ja retuuttaa oikein kunnolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti