keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Koiran sterilisaatio - omia ajatuksia Minin leikkaamisesta

Kevään täytyy olla kyllä ihmisen parhainta aikaa! Aurinko paistaa ja lämmittää. Ulkoilu on ihanaa. Tosin tuo mereltä puhaltava viheliäisen kova tuuli saa kyllä vielä päätä ja korvia palelemaan, mutta onneksi sekin on pukeutumiskysymys. 

Ollaan Minin kanssa ahkeraan nyt ulkoiltu uusissa paikoissa pitkiä lenkkejä. Kävely kun on pitkälti ainoa aktiviteetti, mitä vielä tällä hetkellä pystyy tehdä. Minilläkin alkoi sopivasti juoksut tähän väliin, eli treenihalleilta tulee seuraavat viikot pysyä visusti poissa, saa pojat siellä rauhassa treenata.


Juoksujen alettua koira on pitkästä aikaa ollut todella lupsakka ja rento. Mini on sitä muutenkin, mutta nyt tämä kattaa käytännössä kaikkien koirien kohtamiset kaikilta etäisyyksiltä sekä uudet tilanteet ja paikat. Koira palautuu stressaavista (ensisijaisesti tarkoitan positiivista stressiä) nopeasti eikä jää patomaan, jolloin turhautuminen ja siitä seuraava riekkuminen on jäänyt pitkälti kokonaan pois.

Paljon on asiaan ollut koulutuksella vaikutusta, sitä on tehty jokaisen päivän jokainen minuutti. Lisäksi kun itse ei ole koko ajan niin stressaantunut vaikuttaa se lieventävästi koiraan. Suurena asiana olen alkanut pitämään myös Minin pitkää valeraskautta.

Mini ei rakenna pesää, hoivaa leluja tai käyttäydy muuten kummallisesti, mutta valeraskauden fysiologiset oireet ovat melkein koko kierron ajan näkyvät ja myös luonteessa huomasi tietynlaista "närkästyneisyyttä", jolloin asioihin reagoitiin melko temperamenttisesti.

Minin tullessa minulle, ei näitä ulkoisia oireita ollut näkyvissä edellisten juoksujen jäljiltä ja koira olikin uuden äärellä rento siihen asti, että viime heinä-elokuun juoksuista oli mennyt suunnilleen se kolme kuukautta. Tuolloin käytöshaasteet räjähtivät päälle kuin tyhjästä.


Olen sterilisaatiota miettinyt moneen kertaan ja tavallaan se on ollut Mini kohdalla selkeä juttu, että se tullaan jossain vaiheessa tekemään. Minillä ei tulla teetättämään pentuja ja riski märkäkohtuun on melko suuri, kun koiralla on kuitenkin juoksut kahdesti vuodessa. Nisäkasvaimia ehkäisevä etu on tässä vaiheessa menetetty, sillä niitä ajatellen leikkaus olisi tullut tehdä kolmansien juoksujen jälkeen tai ennen 2,5-3 vuoden ikää. Mini täyttää kesäkuussa kolme. 

Uskon, että leikkaus helpottaa koirankin oloa huomattavasti, kun hormonit eivät heittele koko ajan. Onhan se aika tuskaista olla puolen vuoden jaksoja kerralla valeraskauden eri oireiden alla eikä milloinkaan tule saamaan luontaista tapaa näitä purkaa.


Niimpä meillä on nyt konsultaatioaika omalle eläinlääkärille tällä viikolla ja katsotaan milloin itse leikkaus sitten tullaan toteuttamaan. Vähän jo jännittää, mutta uskon, että ammattilaisen kanssa keskustelu tuo epävarmuustekijöihinkin vastauksia, koiran kokonaisvaltaista hyvinvointia tässä kuitenkin mietitään.

Tällä viikolla olen päivitellyt myös vähän meidän harrastevarusteita. On tämä kyllä ihan hullua miten sitä hurahtaa koiraharrastuksissakin kunnon välineurheiluun. Toisaalta, onhan tämä aika kokonaisvaltainen harrastus sekä elämäntapa. Jahka kaikki uudet kamat ovat tulleet, niin voisin vähän postailla, että mitä kaikkea tavaraa sitä voi vuodessa yhdelle koiralle kertyä. Mini on mun ensimmäinen ikioma koira, eli laitetaan tämä hurjastelu osittain sen piikkiin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti